21.7.2017

Mummolantuoksuinen Kuralan kylämäki

DSC_5421
DSC_5418
DSC_5417
DSC_5409
DSC_5401
Eilen lähdettiin lasten kanssa päiväunien jälkeen kohti Kuralan kylämäkeä pienelle päiväretkelle. Tuolla tunnelmaisessa museossa olemme käyneet kolmena viime kesänä ja varmasti menemme jatkossakin. Pakkasimme eväät matkaan ja nautimme välipalan kylämäessä, näin meillä oli enemmän aikaa olla siellä.

Lapset nauttivat leikeistä sekä päätalon lastenhuoneessa että leikkipuodissa. Saavuimme päätaloon juuri ruoka-aikaan, siellä talon väki söi perunaa ja läskisoossia ja jälkiruuaksi puolukkapuuroa. Pihan kanat ja kukko olivat myös mielenkiintoisia, ja pienempi lapsista muisti järjestää aina pienen äänenkorotuksen kun jätettiin joku paikka taaksemme. Tosin harmitus unohtui nopeasti kun pääsi seuraavaan paikkaan leikkimään. Isompi odotti kovasti lampaiden ruokkimista, aamuisella kauppareissulla olimme pysähtyneet poimimaan voikukanlehtiä lampaille, mutta pienempää lampaat pelottivat. Saimme kuitenkin lampaat syötettyä ja pienempikin rauhoittui kun välimatkaa oli tarpeeksi.

Sää oli hieman sateinen kun ajeltiin kohti Kuralan kylämäkeä, mutta perillä säästyimme pisaroilta. Liekö kylmän kesän aikaansaannosta vai oltiinko nyt aivan eri aikaan kuin aiemmin, mutta se paras kukkaloisto jäi näkemättä. Suosittelen vierailua kukinta-aikaan, silloin kylämäki on erityisen tunnelmallinen! Viime kesänä haaveilin kunnon pikinikistä Kuralassa ja tänäkin vuonna se jäi ainakin toistaiseksi kokematta. Mutta siellä se kylämäki odottaa ensi vuonnakin, ehkäpä silloin esikoista voi kiinnostaa jo kokeilla työskentelyä verstaalla.

19.7.2017

Kuudes hääpäivä

DSC_5350
DSC_5349
DSC_5348
Sunnuntaina oli meidän kuudes hääpäivä. Yhteisiä vuosia on kertynyt kymmenen noiden aviovuosien lisäksi, mutta siltikin suurimmat muutokset ovat tapahtuneet avioliiton aikana. Meille on syntynyt kaksi ihanaa lasta, olemme ottaneet hirmuisen suuren asuntolainan ja rakentaneet talon, minä valmistuin yliopistosta unelma-ammattiini (mies ehti juuri ennen papin aamenta), asuneet kaksi vuotta Porissa.

Paljon on mahtunut matkaan. Ja paljon varmasti vielä edessä. Haaveita riittää, suurempia ja pienempiä. Tätä kuudetta hääpäivää juhlistimme illalla lasillisilla kuohuvaa lasten mentyä nukkumaan. Hääpäivistämme muistan itse asiassa kolme. Toisena hääpäivänä esikoisemme oli syntynyt viisi päivää aiemmin ja opettelimme elämään perheenä. Kolmantena hääpäivänä esikoisemme oli ensimmäistä kertaa hoidossa yön yli ja me vietimme yön hotellissa. Ja tietenkin tämä viimeisin on vielä muistissa.

Täytyy kyllä myöntää, että haluaisin meidän juhlistavan hääpäiväämme enemmän. Muistaisimme ainakin sen kerran vuodessa olla toistemme kanssa ja jättää äidin ja isän roolit taka-alalle. Mutta näinä ruuhkavuosina ne hääpäivätkin ovat vain lipuneet ohi. Mutta jospa tulevaisuudessa. Rakastan ideoita yllätyksistä sun muista, ja tuo hotellissa vietetty hääpäivä olikin sellainen, ettei mies siitä etukäteen tiennyt. Vain sen, ettei varaa ohjelmaa sille päivälle.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

17.7.2017

Kattauksen uusimmat tulokkaat

DSC_5311
DSC_5309
DSC_5308
DSC_5307
DSC_5306
DSC_5305
Kotimme on jo tovin kaivannut hyvää tarjotinta esimerkiksi grillille vietäviä ruokia varten. Vaikkakin grillattu on huomattavasti vähemmän tänä kesänä mitä ajattelin. Mutta ehtiihän sitä vielä. Terassilla ollaan vietetty muutama välipalahetki lasten kanssa, myös niihin on kaivattu tarjotinta. Sopivaa ei vain tuntunut löytyvän. Huhuilinkin Facebookin sisustusryhmässä vinkkejä hyvästä tarjottimesta ja naapuri vinkkasi tästä kauniista Pentikin Nature -tarjottimesta. Hyvin on naapurin rouva oppinut tuntemaan makuni kun veikkasi tämän sopivan meillekin. Tarjotin kestää konepesun matalassa lämmössä, joka kuulostaa loistavalta. Se sopii myös lämpimien ja kylmien ruokien tarjoiluastiaksi, joten käyttötarkoituksia on useampi. Ja se näyttää kauniilta. Sitä ei välttämättä tarvitse piilottaa kaapin perukoille, vaan sen voi jättää näkyviin. Ja hintakin oli varsin sopiva, alennuksessa 15€ plus postikulut kun netistä tilasin. Pieni hinta siitä, ettei tarvitse lähteä sisustusostoksille kahden pienen lapsen kanssa, se kun ei ole heidän suosikkipuuhaansa. Postikuluissakin säästin, sillä tilasin samalla naapuriin samanlaisen. Hän kun harmitteli, ettei tarjotin lähtenyt mukaan tehtaanmyymälästä siellä vieraillessa.

Iittalan kaunis Pisararengas -kannu kotiutui meille isoäidiltäni. En tiedä miltä vuodelta kannu on, mutta jäljellä oleva tarra on vanha. Satuin näkemään kannun isoäitini vitriini ja ihailemaan sitä ääneen. Siltä istumalta tuo kaunis kannu pakattiin minun matkaani kun minulla kerran on sille käyttöä. Sellaisia ne isoäidit ovat.

Muoto muistutti minusta Marimekon Sukat makkaralla -sarjaa eikä  isoäitinikään muistanut mistä sarjasta on kyse. Jälleen kerran Facebook auttoi nimen selvittämisessä. Nappasin puhelimella kuvan ja laitoin kyselyn sisustusryhmään. Eipä aikaakaan kun sieltä löytyi vastaus. Joku kaunis kesäpäivä ajattelin tehdä jääteetä tuohon kannuun ja nauttia sitä terassilla. Uskon sen toimivan täydellisesti jääteen kanssa.

14.7.2017

LuKLabel Design Team -kuulumisia

DSC_5297
DSC_5298
DSC_5301
Oletteko huomanneet mitä kaikkea kivaa LuKLabelilta on tänä keväänä ilmestynyt? Superihania julisteita, mm. kaunis kasvijuliste, jonka näet täällä, ihanat ja hieman erilaiset Muistojen kortit, joihin voit tutustua täällä ja nyt luvassa on uusia printtejä sekä neuvolakortti- että passikoteloissa.

Sain hypisteltäväkseni tuon uuden neuvolakorttikotelon, jossa seikkailee söpö yksisarvinen. Palasinkin muistoissani siihen päivään kun sain tietää odottavani tyttöä. Minulla oli tunne tyttövauvasta raskauden ollessa erilainen kuin pojasta, mutta kaikki raskaudet ovat erilaisia eikä mikään tunne sitä varmuudella kerro onko kehittymässä tyttö vai poika.

Kuvaillessani sain idean mahdollisesta babyshower-lahjasta tyttövauvan odottajalle. Joku ihana vaate, söpö pehmolelu pienelle kera neuvolakortin ja Muistojen korttien. Tuleva äiti voisi käyttää neuvolakorttia äitiyskortin suojana ja aloittaa muistojen keräämisen Muistojen korttien avulla. Vauvan synnyttyä molempien tuotteiden käyttö jatkuisi. Ja myöhemmin tuon kotelon voisi siirtää neuvolakorttikäytöstä passin suojaksi, sillä passikin sen väliin mahtuu.

Design Teamiläiset ja muutama kutsuvieras pääsivät nauttimaan hyvästä tunnelmasta ja tarjoilusta heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kun LuKLabel järjesti kesäjuhlat. Harmi vain, itse en päässyt paikalle kun en saanut lapsenvahtia, mutta aivan mahtavalta tuo päivä vaikutti! Koteloiden ja juhlien lisäksi ollaan suunniteltu aivan huipputuotetta, olen varma että siitä tulee hitti jahka se saadaan julkaistua! Itse en ainakaan malta odottaa!

Suunnittelun ja tapaamisen lisäksi myös sähköisesti on tapahtunut. Oletteko löytäneet LuKLabelin oman blogin, LuKStoryn? Kannattaa käydä vilkaisemassa, saattaa sieltä tuttu vieraskynäilijäkin löytyä.

Ps. Uudet neuvolakortti- ja passikotelot löytyvät myynnistä ihan pian! Tiesitkö, että tuon upean kuvan passikorttikoteloon on ottanut meidän Design Teamiläinen?

12.7.2017

Synkeän siniset astiat

DSC_5261
DSC_5260
DSC_5259
DSC_5258
Meillä on arkikäytössä ollut sinistä Teemaa ja olen jo tovin ollut täysin kyllästynyt siihen. Sininen kausi meni joskus hieman yli ja nykyään vierastan sitä melkoisesti. Täysin käyttökelpoisiahan nuo ovat, mutta tuo syvä sininen ei kyllä tee minkäänlaista kunniaa ruualle. Mikään ruoka ei näytä hyvältä siinä. Yksi ystävä muisteli, että sinisen on sanottu vievän ruokahalua pois, se ei toisaalta olisi haitaksi. Juhla-astiastona meillä on Lumi, tosin kyllä sitä arkenakin eksyy käyttöön kun en halua sinistä lautasta käyttää.

Aiemmin en ole tällaisiin asioihin kiinnittänyt huomiota, mutta kaikenlainen esteettisyys on nostanut päätään. Nautin kauniista asioista ja esineistä, ja toisaalta kaikki tällaiset pienet yksityiskohdat kohentavat mieltä. Jouluna nautin suuresti kun sain laittaa pöydän kauniiksi, miettiä miten lautasliinat taitellaan ja niin edelleen (täältä voit kurkata miltä meillä näytti). Voisihan sitä useamminkin tehdä, mutta eipä ole tullut tehtyä. Sitähän voisikin tehdä joku päivä kauniin kesäisen kattauksen! Se ehkä vaatisi jotkut vaaleamman sävyiset lautasliinat, niitä ei vielä löydy kuin nuo harmaat. Tämä idea laitetaankin muhimaan.

Nyt olenkin alkanut miettiä astiaston vaihtoa. Ajattelin myydä vanhat pois ja ostaa uusia, vaaleita astioita tilalle. Budjetti ei kyllä millään anna myöden vaihtaa esimerkiksi muihin Iittalan sarjoihin, joten luulenpa marssivani Ikean hyllyjen ääreen. Eiköhän sieltä löydu juuri sopivat meidän käyttöön. Arvokkaampia voidaan miettiä sitten joskus kun lapset ovat isompia ja astiat pysyvät suuremmalla todennäköisyydeellä ehjänä.

9.7.2017

Avohyllyn uusimmat sisustusesineet

DSC_5271
DSC_5270
DSC_5267
DSC_5264
Kukkaistutuksiani varten kävin ostamassa kukkaruukkuja ja tuolla ostosmatkalla tarttui mukaan myös jotain pientä sisätiloihin. Yläkerran hylly on odotellut sopivia somisteita saapumisestaan asti ja silloin tällöin se on saanut täytettä. Itse asiassa mitään ei kotoamme löytynyt valmiina, vaan kaikki siinä olevat esineet on ostettu ja pelastettu hyllyn hankinnan jälkeen.

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut pöytäkellosta, mutta sopivaa ei ole tullut vastaan. Ajatus kellosta sai alkunsa poikamme mielenkiinnosta kelloa ja numeroita kohtaan. Vielä näiden opettelen kanssa ei ole kiirettä, mutta mielelläni ruokin mielenkiintoa tällaisissa asioissa. Joten haaveissa on ollut kodin ilmeeseen sopiva kello, jossa on selkeät numerot. Monia kauniita, mutta joko täysin numerottomia tai vajaanumeroisia löytyi vaikka kuinka! Nyt törmäsin tähän yksilöön, joka ei sekään ole täydellinen, mutta lähinnä toiveitani. Ja edullinen. Mielelläni olisin maksanut enemmänkin, mikäli olisi löytynyt täydellinen yksilö. Mutta toistaiseksi tämä yksilö saa olla hyllyllä ja ehkäpä alamme pojan kanssa syventymään siihen enemmän, mikäli halua löytyy.

Samaisella reissulla käteen tarttui tuo talohylly. Tiedän tulevani tämän kanssa auttamattomasti jälkijunassa, niinkuin yleensäkin. Silmäni ehkä vaativat hieman totuttelua kaikkeen uuteen. Ja tärkeintähän on, että koti miellyttää asujiaan eikä muita.

Meillä on hyvin vaaleasävytteinen sisustus, mutta mielestäni nämä muutamat mustat yksityiskohdat tuovat kivasti hieman särmää. Varsinkin tuo talohylly ja taulut tuntuvat nyt muodostavan jonkinlaisen kokonaisuuden.

Kuvista ehkä huomaakin, että kirjat ja talohylly ovat vaihtaneet paikkoja. Aluksi asettelin talon hyllyn vasempaan reunaan, mutta siitä tuli liian hallitseva ja epätasapainoinen kun kaikki musta oli yhdessä kasassa. Joten kokeilin tasapainottaa kokonaisuutta vaihtamalla kirjat vasemmalle ja talon oikealle. Ja niinhän sen pitääkin olla.

5.7.2017

Kesäkukkia terassille

DSC_5279
DSC_5278
DSC_5277
DSC_5274
DSC_5272
Tiistaina vein lapset aamulla mummilaan hoitoon ja lähdin itse kukkaostoksille. Jo tovin olen haaveillut kesäkukista terassille, mutta kahden lapsen kanssa kukkaostokset eivät yksinkertaisesti onnistu. Olinkin useamman liikkeen oven takana kurkkimassa ennen kymmentä, todetakseni niiden aukeavan meidän aikatauluun kovin myöhään. Myös kukkaruukut olivat ostoslistalla ja totesin niitä löytyvän edullisimmin Jyskistä, jonka tiesinkin aukeavan vasta kymmeneltä.

Olin etukäteen hieman googletellut aurinkoiseen paikkaan sopivia kesäkukkia,sillä pihallamme aurinkoa riittää. Valikoimat eivät välttämättä näin heinäkuussa ole parhaimmillaan, mutta siinä aikani kukkia mietiskeltyäni päädyin ostamaan perinteistä pelargoniaa sekä valkoisena että vaaleanpunaisena, neilikkaa vaaleanpunaisena sekä laventelia. En ollut varma kukkien määrästä, eihän minulla ollut edes niitä ruukkuja vielä. Vaikka jonkinlaisia suunnitelmia olinkin tehnyt.

Isoihin ruukkuihin päädyin laittamaan pelargonioita. Pitkään pohdin sekoitanko värejä keskenään, mutta päädyin istuttamaan valkoiset toiseen ja vaaleanpunaiset toiseen. Neilikat ja laventelit päätyivät sisustustikkaista tehtyyn kukkatelineeseen. Ystäväni oli tällaisen rakentanut ja ihastuin hänen Facebookiin laittamaan kuvaansa. Tarpeita löytyi vielä, joten meidänkin terassille saatiin tällainen teline. Hieman jäi kukkia puuttumaan, sillä yksi pussukka odottaa vielä täyttämistään ja edullinen hinta houkutti ostamaan vielä toisen tuollaisen matalan ruukun.

Olen niin innoissani terassista! Hiljalleen se muuttuu viihtyisämmäksi, jospa miehen lomalla voitaisiin siinä hieman istuskella ja nauttia sen olemassaolosta. Nurmikin on jo siinä kunnossa, että lapset voivat siinä leikkiä. Tosin mahtaako sellaista hetkeä vielä olla, että me vanhemmat voimme vain istuksella ja katsoa lasten leikkimistä.

3.7.2017

Kesä ja jäätelö, ikuinen liitto

DSC_5237
DSC_5239
DSC_5242
DSC_5189
DSC_5188
Kesä on ehdottomasti jäätelön kulta-aikaa ja omatekoinen jäätelö on noussut melkoiseksi hitiksi. Enkä yhtään ihmettele, makuvaihtoehdot kun ovat rajattomat! Innostuin itsekin tekemään muutamat kokeilut ja kyllä maistui!

Jäätelöpohja
4 dl kuohukermaa
1 tlk kondensoitua maitoa

Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon kondensoitu maito. Mausta makusi mukaan ja laita pakkaseen tekeytymään, meillä on saanut olla seuraavaan päivään asti.

Toistaiseksi olen kokeillut seuraavia makuja
Fazerin sinistä reiluna rouheena
Valkoista suklaata reiluna rouheena ja salmiakkihippuja
Mansikkaa soseutettuna
Mansikkaa soseutettuna ja Fazerin sinistä reiluna rouheena
Piparminttuaromia

Mansikka muuttaa hieman rakennetta, se kun on niin vetinen marja. Eli jäätelöstä tuli hieman hileisempää eikä niin pehmeää kuin muista. Omia suosikkejani ovat olleet suklaa ja valkosuklaa-salmiakki. Ja oli tuo piparminttukin ihanan raikas.

Näistä jäätelöistä on terveellisyys kaukana, joten tein myös puikkojäätelöitä, jotka ovat hieman parempi vaihtoehto. Tämän tein ihan summamutikassa enkä ainesosia mittaillut.

Luonto+ vaniljajogurttia
tuoreita mansikoita
mansikoita soseutettuna
banaania

Surauta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella jogurtti ja banaani tasaiseksi soseeksi. Puolita tuoreita mansikoita ja laita niitä muottiin. Kaada päälle banaani-jogurttiseosta. Toisiin koloihin laitoin mansikkasosetta ja banaani-jogurttiseosta vuorotellen. Sekoita vielä mansikkasose ja loppu banaan-jogurttiseos tasaiseksi ja laita omiin koloihinsa. Sitten vain tikut matkaan ja pakkaseen. Ja pojalle maistui ihan jäätelöltä!

Joko te olette kokeilleet tehdä jäätelöä? Mikä on paras maku?

1.7.2017

Yksityiskohtia

DSC_5250
DSC_5248
DSC_5247
DSC_5245
DSC_5244
Kodissamme on sekä suuria kokonaisuuksia joista pidän, että pieniä yksityiskohtia, jotka miellyttävät silmääni. Hiljalleen mennään kohti valmista, mutta sitä en tiedä tuleeko sitä ikinä. Mutta ainakin valmiimpaa.

On myös löydettävä se kuuluisa kultainen keskitie, sillä kaikkea ei voi saada tai laittaa, en missään tapauksessa halua huolimatonta ja levotonta kokonaisuutta. Silti kuitenkin tuntuu, että vielä tarvitaan paljon yksityiskohtia, jotta suurempi kuva on kokonaisempi. En myöskään osaa aina sanoa mitä puuttuu tai uupuu, tiedän vain että jotain kaivataan.

Kuvailin joitakin kotimme yksityiskohtia, jotka ovat minun mieleeni. Kuvailu tosin rajoittui alakertaan lasten nukkuessa ylhäällä. Lapsiperheen arkea, kun lapset nukkuvat, vältetään herättämistä kaikin keinoin.

Olen muuten superylpeä tuosta orkideastani! Se on ostettu Ikeasta ja on kerran pudottanut kaikki kukkansa, kasvattanut uuden varren ja kukat. Ja nyt siinä on taas uusi varsi! En nimittäin ole juuri kummoinenkaan viherpeukalo.

30.6.2017

Iltapurjehduksella

DSC_5232
DSC_5227
DSC_5225
DSC_5220
DSC_5214
DSC_5199
DSC_5196
Eilen saatiin nauttia lähes koko perheen voimin pienestä purjehdusreissusta ystävien kanssa. Pienin jouduttiin jättämään isovanhempien hoiviin kun pikkuiselle nousi lämpöä. Harmi, että toinen sairastaa, mutta toisaalta reissu oli varmasti rentouttavampi ja helpompi näin. Ja vanhempi lapsi sai nauttia molempien vanhempien jakamattomasta huomiosta. Vaikka poika kyllä taisi keskittyä enemmän kavereihinsa kuin vanhempiinsa.

Minulle tämä oli elämäni ensimmäinen purjehdus. Ja se sujui varsin leppoisasti, näin kun joku muu hoiti sen purjehtimisen. Mutta kyllähän siinä sitä hommaa oli. Köysiä siellä täällä ja ties mitä veivejä sun muita.

Ehkäpä jopa hieman yllättäen saatiin melko pikaisella aikataululla sovittua päivä, jolloin koko porukka pääsi paikalle. Liekö arki-illan taikaa vai mitä, mutta olipa mukavaa kun saatiin viettää ilta kaikkien näiden ihmisten kanssa. Samalla porukalla ollaan vietetty aikaa suurin piirtein yläkoulun viimeiseltä vuodelta asti.

28.6.2017

Sateisen päivän ilta

DSC_5180
DSC_5182
DSC_5183
DSC_5184
Toissapäivänä saatiin vettä taivaantäydeltä, ja ne päivät ovat lasten kanssa välillä melkoisen rankkoja. Mutta kesäsade on myös ihana asia. Se on puhdistava ja jotenkin rauhoittava. Terapeuttinenkin voisin sanoa. Sade saa aikaan myös sen, että tekee mieli sytyttää kynttilöitä, laittaa villasukat jalkaan ja uppoutua peiton syövereihin. Ja hörppiä teetä, paljon teetä. Uppotua vaikka hyvän kirjan pariin tai viettää leffailtaa.

Siirsin neilikat sohvapöydälle (lasten ollessa hereillä ei niitä siinä voi pitää) ja sytytin pari kynttilää. Telkusta pyöri taustalla Unelmien poikamies (tarjonta on surkeaa nykyisin!) ja näpyttelin blogia. Täysin tietoisena siitä, että oikeasti pitäisi nukkua, mutta. Kesällä näin käy helposti.